Viimeisena paivana huessa tuntuu yhtaaikaisesti, seka kaihoa, etta helpotusta. Kolmen kuukauden oloaika on vaajaamatta loppunut. Muistoihin on jaanyt miljoonia uusia kokemuksia, aasialaista kultturia, mahtavia ihmisia ja mielettomia maisemia. Viime viikkoina olen kokenut paljon.
Paasimme eraan sairaalan laakarin kanssa syomaan kaarmetta eraalle kaarmetilalle, huen lahistolle. Soimme kaarmeen kokonaan, paata lukuun ottamatta. Joimme sen veret riisiviinan kaverina ja nautimme kaarmeesta tehdyn viiden lajin illallisen. Kokemus oli aivan mieleton, koska saimme nahda omin silmin, ku kaarmeesta laskettiin veret. Parhaimpia olivat kaarmeen nahasta ja lihasta tehdyt kevatrullat, mitka ovat muutenkin todella maukkaita.
Kavin myos niin sanotulla DMZ-tourilla. Kyseisella reissulla tutustutaan Vietnamin sodan aikaisiin jenkkitukikohtiin, taistelukenttiin, huoltoreitteihin ja eraaseen tunnelistoon, minka eras kyla rakensi itselleen suojaksi pommituksilta, kuitenkin Jenkit saivat tietaa tunnelistosta ja pommittivat sita oikein kunnolla.
Huesta siirrymme bussilla Laosiin Savannakhet nimiseen kaupunkiin. Tutustumme Laosiin muutaman paivan, jonka jalkeen siirrymme Kambozaan muutamaksi paivaksi ja Kambozan paakaupungista Phnom Penhista lennamme Bangkokiin, jossa vietan muutaman paivan ja lahdemme Johannan kanssa Hua Hiniin joksikin ajaksi. Toiminna tayteinen aika on tiedossa Huesta lahdonkin jalkeenkin. On mielenkiintoista palata jouluiseen Suomeen tapailemaan pakkasen purevuutta, joulukinkkua ja ilman ala muutenkin.
Nakemiin Hue ja koko Vietnam. Tasta tapaamisesta jai mielettomasti muistoja ja tarinoita! Kiitos kaikesta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti